Suolapitoisuuden määritys 22.1.2013

Tällä kertaa saimme HK:n Pikku-prinssi-nakkeja (vkp 28.1.13). Yhdestä nakista piti punnita 5g (pyöristetty 4,9774 g:sta), joka hienonnettiin huhmareessa. Mössöstä uutettiin ruokasuola keittämällä 50 ml:ssa vettä 200 C, ja sen jälkeen mentiin ruokatauolle.Seuraavaksi uute suodatettiin lämmitetyn buhrersuppilon läpi ja pestiin. Suodos kaadettiin 100 ml:n mittapullloon ja täytettiin vedellä merkkiin.

  Liuoksesta otettiin 10 ml:n näyte erlenmeyerkolviin titrattavaksi 0,01 molaarisella hopeanitraattiliuoksella, ja sitä ennen siihen lisättiin kaliumkromaattiliuosta (K2CrO4) indikaattoriksi. Kun titraus aloitettiin, tiputettiin hopeanitraattia ensin nopeassa tahdissa. Silloin saostui valkoista hopeakloridia, mutta kaikkien kloridi-ionien saostumisen jälkeen titrattava seos muuttui odotetuksi oranssiksi hopeakromaatiksi. Titraukseen kului hopeanitraattia 38,55 ml. Lopullinen massa titrausastiassa oli 10,0725 g (laimennus huomioitu).

Valmis liuos.

 Laskusuoritus

n=c*v= 0,01 mol/l * 0,0385 l = 0,000385 mol

 

M_NaCl= 22,99 g/mol + 35,45 g/mol = 58,44 g/mol

 

m=n*M = 0,000385 mol * 58,44 g/mol = 0,0225 g

 

Virheprosentti

Nakkien pakkauksen etiketin mukaan suolamäärä on

Virheprosentti on siis 18 %.

  Tämä oli sähkökemian ensimmäisen kurssin viimeinen tehtävä.
 

Metallikemiaa 15.1.2013

Toiseksi tehtäväksi annettiin neliosainen  metallien kemiallisten reaktioiden tutkinta. Ensimmäiseksi parillani ja minulla oli kolme koeputkea, joista kussakin oli yksi samankokoinen terästangon pätkä.

...ja jälkeen.

  Ensimmäiseen lisättiin vettä, toiseen vettä josta poltettiin typpikaasulla happi sekä parafiiniöljyä, ja kolmanteen kidevedetöntä kalsiumkloridia. Putket suljettiin korkilla. Seuraavana päivänä tarkistettiin tilanne.

Kolme rautapätkää ennen...

Dekantterilasit ennen reaktiota. Vasemmalta oikealle: pelkkä teräspätkä, magnesiumnauha ja kuparinauha.

   Toisessa työssä toteutettiin uhrimetalli
periaatetta.
Kolme
terästangonpätkää hiottiin kiiltäviksi hiekkapaperilla, minkä jälkeen yhden ympärille pyöritettiin 20 cm pitkä magnesiumnauha (1) , toiselle samanpituinen kuparinauha (2) ja kolmennelle ei mitään (3). Ne laskettiin kolmeen dekantteilasiin, joihon mitattin elektrolyyttiliuoksena toimivaa 1 M NaCl:a vedessä.
Päivä myöhemmin nähtiin tulokset. Pätkän 1 nauha hajosi murusiksi mutta itse pätkä säilyi muuttumattomana, koska kemian lain mukaan epäjalompi metalli (tässä tapauksessa magnesium) hapettuu aina ensin. Pätkä 2 ruostui ennen nauhaa samasta syystä, koska kupari on rautaa jalompi. Pätkä 3 puolestaan sai ruostua vapaasti.

  Kolmanneksi viiteen koeputkeen lisättiin n.10 % (6 M) suolahappoa. Jokaiseen parini lisäsi vielä metallia

        1.putki  kaksi kuparilastua
        2.putki  lusikan kärjellinen rautajauhetta
        3.putki  1cm * 0,5cm pala sinkkifoliota
        4.putki  1cm* 0,5cm pala magnesiumnauhaa
        5.putki  1cm* 0,5cm pala magnesiumnauhaa

Itse en huomannut reaktioita, koska kävin sillä välin WC:ssä. Näin kuitenkin ainakin yhdessä putkessa tapahtunutta voimakasta kuplimista, kun sen yläpuolelle tuotiin tulitikku.

  Lopuksi yhteen perunaan kiinnitettiin hiekkapaperilla hiottu kuparilevy ja sinkkipäällystetty naula. Niihin työnnettin yleismittarin johdonpäät perunan sehkönjotonkyvyn todentamiseksi. Jännite 0,938 volttia.

  Kaiken kaikkiaan omasta mielestäni nämä työt menivät edellistä paremmin, vaikkei niissä mitään kipailua käydäkään. Edes kielierot työtoverin kanssa ei haitannut, vaan ymmärsimme kohtalaisesti toisiamme. Siten yhteistyöstä tuli parempaa kuin edellisen työn parin kanssa, joka puhui epäselvästi.

Paperikromatografia ma 8.1

8.1.2012

Homman nimi oli fiktiivinen salapoliisitehtävä. Keudan sihteerin kassakaapille oli murtauduttu ja varas jätti muistilapun, jossa oli kaapin lukon avauskoodi. Muita todisteita, kuten sormenjälkiä, ei ollut. Poliisi otti neljän epäillyn (nimimerkit S, P, W ja M) kirjoitusnäytteet, mutta ne kaikki olivat melkein identtisiä. Syyllisen tussijälki ratkaista kemiallisesti

Paperisuikaleet riippumassa tangosta.

  Tämä tehtiin parityönä. Leikattiin paperipalaan neljällä eri tussilla musta ympyrä, joista yhden piti täsmätä näyteympyrän kanssa. Paperin alareuna tuli kastaa vedellä niin, että se liuotti tussijäljen vedenpinnan koskematta veteen. Se näytejälki, näytti samalta päänäytteen kanssa, oli oikea.
  Ongelmia syntyi heti alussa; piirsin todistenäyteympyrän itse, vaikka piti leikata valmis suikale. Paperipalat olivat liian lyhyitä, epäsuoria ja liian leveitä. Ne myös teipattiin metallitankoon huonosti.

Vialliset suikaleet.

 Koe uusittiin paremmalla varustuksella, tällä kertaa se onnistui. Olin helpottunut, mutta vielä tunsin itseni parini loiseksi ja huonommaksi kuin luokkatoverini.

"Syyllinen": henkilö P.